and it's a strange way down

2 viikkoa aikaa saada nesteet ja tämä järjetön turvotus pois. Muuten en kehtaa näyttää tätä valtavasti levinnyttä perääni treenisalilla.

Juoksin tänään puolitoista tuntia Vanhalla moottoriradalla. Rakastan sitä paikkaa, Se on joskus ollut hieno ja vilkas paikka, ja nyt siellä on jäljellä vain roskaa, ja metsittyneet ajoradat. Siinä on jotain järisyttävän kiehtovaa.

Tänään on muutenkin ollut hyvä päivä, ainakin tähän mennessä. On tullut urheiltua, syötyä käytännössä ei mitään, ja juotoa vain vettä ja kahvia. Kun vaan jaksaisin nämä kaksi viikkoa..

Cigarette Smoker Fiona

Niin no. Hajoan tähän itsekurittomuuteen. Teen kaikkea ilman mitään ajatusta tai harkintaa. Kaipaan elämään kontrollia ja järkevyyttä. Kaikille osa-alueille, niin syömiseen, kuin ihmissuhteisiin, kuin normaalin arkeenkin. Olen vaan liian hukassa sellaseen.

Mulla on ikävä jotain. Auttakaa mua, kertokaa vinkkejä.



Oon pian taas pelkkinä palasina.

Pakko laihtua.

Don't start again, we're almost done here.

Juu. It's me again. Lukeekohan tätä kukaan?

Mulla on tällä hetkellä ehkä elämäni suurin läskiahdistus. Mä syön koko ajan, maha ihan turpeena koko ajan. Koko ajan mietin et pakko lopettaa syöminen, muuten en kehtaa mennä treeneihin. Ja sitten taas syön.

Nyt täytyy tsempata.

....

jälleen.

Why can't it be this easy ?

Jep. Peräänkuuluttaisin itsekurini. MISSÄ OLET ?

perä leviäääääää.

Loistava alku :) Olenpas tässä kahden päivän aikana mättänyt taas parin kuukauden edestä paskaa naamani. Onneksi alkaa treenit niin saan taas jotain tolkkua tähän.

Jotenkin tuntuu, että sillä samalla hetkellä, kun mun alkaa tehdä mieli syödä, mun päässä pimahtaa ja kaikki itsekontrolli, kaikki asetetut tavoitteet, häviävät päästä ja mä vaan syön. En tajua. En halua että tämä jää taas pelkäksi puheeksi, ja perse vaan leviää. Hm.

Nyt vaan vituttaa suhteellisen armottomasti. Palaillaan astialle...

2009

Hyvää uutta vuotta kaikille. Olen takaisin. Yksi uuden vuoden lupauksistani on, että päivittelen ihan säännöllisin väliajoin. Nyt olen hieman taukoillut, ja olen huomannut miten hyvää blogin säännöllinen kirjoittelu mun päälle tekikään. Ajatukset pysyivät suht selkeinä ja tavoite kirkkaana mielessä. Nyt olen vain haahuillut. Eli toivottavasti siellä on vielä ihmisiä jotka tätä blogia lukevat.. :)

En ole vähään aikaan uskaltautunut vaa'alle. Aina sama juttu, jos en vähään aikaan ole käynyt, alan tavallaan pelkäämään sitä. Pelkään että sinne on ilmestynyt jotain tähtitieteellisiä lukuja. Peilistä kun itseäni kattelen, tuntuu että olisin vähän solakoitunut? No, anyways. Kuten varmaan monen muunkin, myös minun tärkein ja isoin uudenvuoden lupaus on vihdoinkin pudottaa sitä helvetin painoa. Nyt on tulossa tärkeä kausi ja tietenkin haluan olla parhaimmillani. Joten paljon armotonta ja määrätietoista treenausta,vähän ruokaa ja aktiivista blogin päivittelyä. Siinä minun reseptini.

Jos minä kerrankin onnistuisin?