I win because I am determined.

Ah, olin viikonloppuna katsomassa kisoja, ja mulle tuli taas järkyttävä hinku päästä matolle. Haluan taas kokea sen fiiliksen kun eläytyy ihan kokonaisvaltaisesti ohjelmaan ja yleisö huutaa ja tasapainot onnistuu ja suorituksen jälkeen ei muista mitään koko siitä ~3 min jonka juuri olet matolla viettänyt. Ah. <3

Oon ihan yllättänyt itseni, kun en ole sitten viime postauksen jälkeen repsahtanut. Eilen tyttöjen illassa söin vain dippivihanneksia ja perjantaina kemuissa nyt ei mitään ruokaa edes ollut tarjolla. Alkoholia on kyllä kulunut senkin edestä.. Tein tohon sivuun nyt tuolaisen tavoite jutun, sillä oon huomanut, kun ei ole selkeitä tavoitteita, tää menee mulla helposti sellaseksi typeräksi huuhailuksi.

Lauantai aamuna kello viiden aikoihin käveltiin Kaveripoika J:n kanssa yöllä ympäri maita ja mantuja ja poltettiin ketjussa ja setvittiin välejämme. (J:hän on siis tämä mun tuki ja turva ja melkein paras ystävä, joka päättikin jonkun aikaa sitten räjäyttää pankin, ja kertoi mulle, kuinka hänellä on ollut mua kohtaa tunteita jo pitkäänkin. ) Sanoin sille suoraan, että en osaa kuvitella meitä yhdessä. Se oli inhottava sanoa, mutta pakko.

Nyt syömään ja illalla luultavasti sauvomaan nilkkapainojen kanssa. Keep calm and carry on, girls <3